Mä suhun luotin, niin kuin kaikki muutkin. Me puhuttiin kaikesta, muustakin kuin arjesta. Mä luulin et välität, mut hylkäsit lailla muiden. Silti itkin ilosta kun juteltiin, luulin kans et kavereit oltiin. Mä susta välitin, siitä muille kerroinkin. Sulle kertonut en, pelotti, kaitenkin. Läheisyys ahisti, silti etäisyys ravisti. Ei elää voi, lailla mielipuolen, etsien toivoa ja rakkautta. Kun muut sen löytää, itse kadotan